Mitä työikäiset ajattelevat jatkuvasta oppimisesta ja mitä väliä sillä on?

Tuore Jotpan teettämä kysely kertoo, että yli 80 prosenttia suomalaisista pitää uuden oppimista tärkeänä ja nauttii siitä. Ilahduttavaa on, että valtaosa työikäisistä luottaa kykyynsä oppia uutta ja on iloisia ja ylpeitä omasta osaamisestaan. Kokonaiskuva suomalaisten työuran aikaisesta oppimisesta onkin tuoreen tutkimuksen mukaan varsin myönteinen. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että kouluttautumisen ja oppimisen mahdollisuudet ja kokemukset ovat eri ihmisille kovin erilaisia. Kouluttautumisintoa olisi enemmänkin, mutta opintiellä on monenlaisia esteitä.

Kyselyn tulokset piirtävät suomalaisista varsin aktiivisen ja oppimismyönteisen kuvan. Puolet kyselyyn vastanneista kertoo osallistuneensa aktiivisesti koulutuksiin ja kursseille elämänsä aikana ja kolmannes vähintään satunnaisesti. Koulutuksiin osallistutaan omasta kiinnostuksesta ja halusta kehittyä ja toki myös työelämässä pärjäämisen ja menestymisen vuoksi. Kouluttautuminen myös koetaan hyödylliseksi: Yli 60 prosenttia vastaajista kokee, että on pystynyt käyttämään koulutuksissa ja kursseilla saamaansa osaamista työssä. Valtaosa myös kokee, että koulutukseen osallistuminen on lisännyt tyytyväisyyttä elämään.

Tulevaisuuteen tunnutaan katsottavan realistisesti ja luottavaisin mielin. Kyselyn mukaan puolet työssä olevista uskoo, että oma työ muuttuu lähivuosina niin, että muuttuva työ vaatii uutta osaamista. Onneksi moni (66 %) myös luottaa siihen, että pystyy kehittämään omaa osaamistaan, jotta pärjää työelämässä myös tulevaisuudessa. Valtaosa työssä olevista kokee, että oma osaaminen on riittävää nykyiseen työhön nähden. Luottamus omaan osaamiseen vaihtelee työmarkkina-aseman ja koulutustaustan mukaan. Oppimiskykyihinsä luottavat eniten yrittäjät sekä johtavassa asemassa olevat henkilöt. Vähiten oppimiskykyihinsä luottavat sen sijaan työttömänä olevat, enintään perusasteen koulutuksen suorittaneet ihmiset sekä ihmiset, joilla on todettu tai koettu oppimisvaikeus.

Kysely paljastaa myös monia muita kiinnostavia eroja eri ihmisten kokemuksissa.

Vastaajista 11 prosentilla oli todettu oppimisvaikeus, kuten lukivaikeus, kirjoitusvaikeus, hahmottamisen vaikeus, matematiikan vaikeus tai jokin muu oppimista hankaloittava asia. Lisäksi 11 prosenttia kokee itsellään olevan vastaavia oppimisen esteitä, vaikka todettua oppimisvaikeutta ei olisikaan.

Yksi kyselyn kiinnostavimmista tuloksista onkin, miten vahvasti koetut oppimisvaikeudet ovat yhteydessä siihen, kuinka omaan osaamiseen ja oppimiseen suhtaudutaan. Ihmiset, joilla on koettu oppimisvaikeus, kertoivat muita harvemmin tietävänsä tarpeeksi itseä kiinnostavista koulutusvaihtoehdoista, mistä saisi ammattiin ja uraan liittyvää ohjausta tai miten oman osaamisen kehittäminen käytännössä onnistuisi.

Koettu oppimisvaikeus näkyy myös työelämässä. Ihmiset, joilla on koettu oppimisvaikeus, kokevat muita harvemmin, että oma osaaminen on riittävää nykyiseen työhön nähden. He myös kokevat muita harvemmin oppivansa työssään uusia asioita tai että omaa osaamista arvostetaan työelämässä. Myös luottamus siihen, että pystyy kehittämään osaamistaan niin, että pärjää työelämässä tulevaisuudessa, on matalampaa kuin muilla.

Vastaajista hieman alle 60 prosenttia on tyytyväisiä tämänhetkisiin koulutusmahdollisuuksiinsa. Tyytyväisimpiä ovat opiskelijat, johtavassa asemassa olevat ja ylemmät toimihenkilöt, yrittäjät ja korkeasti koulutetut henkilöt. Tyytymättömimpiä koulutusmahdollisuuksiinsa ovat enintään perusasteen suorittaneet ihmiset sekä eläkkeellä olevat. Aiemmista tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että kaikista eniten koulutuksesta hyötyisivät pelkän perusasteen varassa olevat henkilöt talouden ja työllisyyden näkökulmasta (lähde: Kauhanen, Antti & Virtanen, Hanna (15.12.2021). ”Kannattavatko investoinnit aikuiskoulutukseen?” Kauhanen, A. ja Virtanen, H. (2021). Heterogeneity in the labor market returns to adult education. Etla Kannattavatko investoinnit aikuiskoulutukseen? (etla.fi)). 

Kaikista vastaajista jopa 44 prosenttia kertoo, että olisi halunnut kouluttautua elämänsä aikana pidemmälle. Näin vastasivat erityisesti ne henkilöt, joilla on todettu tai koettu oppimisvaikeus. Myös työttömänä vastaushetkellä olleet sekä ammatillisen toisen asteen tai opistoasteen koulutuksen suorittaneet henkilöt kokevat muita useammin, että olisivat halunneet kouluttautua pidemmälle. Pelkän perusasteen varassa olevista 33 prosenttia olisi halunnut kouluttautua enemmän.

Vastausten perusteella lisäkouluttautumisen esteenä on ollut muun muassa se, että opiskelun ja muun elämän yhteensovittaminen on ollut vaikeaa. Tämä näkyy erityisesti naisten vastauksissa. Kysely myös vahvistaa aiempia selvityksiä siitä, että ajan ja taloudellisten resurssien puute koetaan kouluttautumisen esteeksi. Kiinnostavaa tuloksissa on, että lähes kolmasosa niistä, jotka olisivat halunneet kouluttautua enemmän, kokee, ettei itselle sopivia kursseja ja koulutuksia ole ollut saatavilla. Tämä tietenkin herättää kysymyksen, millaisia koulutuksia ja kursseja tulisi olla tarjolla, jotta niihin osallistuminen koettaisiin mahdolliseksi ja houkuttelevaksi.

Kyselyn mukaan lyhyet oman alan kurssit ja koulutukset sekä työajalla suoritettavat koulutukset koetaan mielekkäimmiksi tavoiksi oppia uutta ja kehittää itseä. Myös suoraan työtehtäviin liittyvät täsmäkoulutukset sekä ajasta ja paikasta riippumattomat toteutukset, kuten verkko-opinnot, koetaan mielekkäiksi. Työikäisille tulisikin olla tarjolla moninaista ja monenlaista työhön kytkeytyvää koulutustarjontaa.

Kokemukset koulutuksiin ja kursseille osallistumisesta näyttävät pääasiassa olevan myönteisiä. Koulutuksen koetaan lisäävän tyytyväisyyttä elämään, ja koulutuksessa saatua osaamista pystytään hyödyntämään työelämässä.

Merkillepantavaa on kuitenkin suuret erot ihmisten kokemusten välillä. Kielteisimmät kokemukset olivat vastaushetkellä työttömänä olleilla, enintään perusasteen koulutuksen suorittaneilla ihmisillä sekä ihmisillä, joilla on koettu oppimisvaikeus. (Ryhmät saattavat olla osin päällekkäisiä.) Kaikki nämä vastaajaryhmät muun muassa kokivat muita harvemmin, että koulutus olisi lisännyt omaa hyvinvointia tai että vastaajat olisivat pystyneet käyttämään kursseilla ja koulutuksissa saamaansa osaamista hyödyksi. Enintään peruskoulun suorittaneet henkilöt ja ihmiset, joilla on koettu oppimisvaikeus, kokivat muita harvemmin, että olisivat saaneet koulutuksen avulla uusia työtehtäviä tai edenneet urallaan. Tämä on kiinnostavaa, sillä koulutukseen osallistuminen lisää tutkitusti pelkän perusasteen varassa olevien työllisyyttä sekä ansiotuloja.

Vain reilu 40 prosenttia vastaajista kertoo tietävänsä, mistä ammattiin ja uraan liittyvää koulutusneuvontaa ja ohjausta saisi tai miten tulisi käytännössä toimia, jos haluaisi kehittää osaamistaan. Johtavassa asemassa olevilla henkilöillä ja opiskelijoilla tilanne on muita parempi. Sen sijaan työttömillä, pelkän perusasteen varassa olevilla henkilöillä sekä ihmisillä, joilla on koettu oppimisvaikeus, on vähiten tietoa koulutusmahdollisuuksista sekä siitä, mistä omaan ammattiin ja uraan liittyvää ohjausta saisi.

Aina osaamisen kehittämiseen ei tarvita koulutusta. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että valtaosa työn vuoksi tapahtuvasta oppimisesta tapahtuu työssä, työtä tekemällä. (Lähde: Jatkuva työssä oppiminen - Lähtökohtia, edellytyksiä ja seurauksia. Soila Lemmetty, Marianne Jaakkola ja Kaija Collin. Teollisuuden palkansaajat TP ry. ISBN:978-952-7324-22-6 (nidos) 978-952-7324-23-3). Siksi tässäkin kyselyssä pureuduttiin koulutukseen osallistumisen lisäksi myös työssä oppimisen kysymyksiin.

Kun kaikilta vastaajilta kysyttiin mielekkäimpiä tapoja oppia uutta ja kehittää osaamistaan, kaikista mieluisimmaksi tavaksi mainittiin tekemällä oppiminen omassa työssä, kuten työtapojen hiominen, uudet työtehtävät, uudet koneet ja laitteet sekä työssä kohdatut haasteet. Myös asioiden itsenäinen opettelu koettiin mielekkääksi. Kurssit ja koulutukset oli vastaajien keskuudessa kolmanneksi suosituin tapa oppia uutta ja kehittää osaamistaan. Tekemällä oppiminen, itsenäinen opettelu ja kurssit olivat erityisesti korkeasti koulutetuille mieluisia tapoja oppia uutta.

Kiinnostavaa on, että työssä olevista vastaajista alle puolet kokee, että oma esimies tukee uuden oppimista, ja kokee olevansa tyytyväinen tämänhetkisiin mahdollisuuksiin oppia työssä. Alle puolet myös kokee oppivansa työssä viikoittain uusia asioita. Johtavassa asemassa olevat, ylemmät toimihenkilöt ja korkeasti koulutetut vastasivat muita useammin oppivansa työssään uutta viikoittain ja että esimies tukee uuden oppimista. Sen sijaan matalasti koulutetuilla ja heillä, joilla on koettu oppimisvaikeus, ei ole yhtä positiivisia kokemuksia esimiehen tuesta ja työssä oppimisesta.

Kyselyssä kysyttiin myös koetusta työkyvystä hyödyntäen Kykyviisarin esittämistapaa. Vastaajien koettu työkyky oli melko heikko – matalasti koulutetuilla ja ihmisillä, joilla on todettu oppimisvaikeus, jopa lähempänä heikkoa. Parhaaksi työkykynsä kokevat korkeasti koulutetut, johtavassa asemassa olevat henkilöt sekä toimihenkilöt.

Noin puolet vastaajista kertoo olevansa tyytyväisiä uraansa ja kokee uransa innostavana. Tyytyväisimpiä uraansa ovat 60–69-vuotiaat, johtavassa asemassa olevat, ylemmät toimihenkilöt sekä yrittäjät. Tyytymättömimpiä uraansa sen sijaan ovat vastaushetkellä työttömänä olleet, matalasti koulutetut sekä he, joilla on joko todettu tai koettu oppimisvaikeus.

Tuoreella kyselytutkimuksella on haettu aiempia tutkimuksia syventävää ja rikastavaa tietoa siitä, miten ihmiset itse kokevat koulutukseen osallistumisen ja työuran aikaisen oppimisen sekä siitä, millaiset tekijät vaikuttavat mahdollisuuksiin ja halukkuuteen osallistua koulutukseen.

Suomessa koulutus kasautuu korkeasti koulutetuille aikuisille, ja matalammin koulutetut henkilöt osallistuvat koulutukseen muita vähemmän. Samanaikaisesti tiedetään, että tulevaisuuden työelämä vaatii entistä korkeampaa osaamis- ja koulutustasoa, osaamisen laajentamista ja erikoistumista, ja että etenkin matalasti koulutetut hyötyisivät koulutuksesta oletettavasti muita enemmän. Pidemmällä tähtäimellä koulutuksen ja muun osaamisen kehittämisen ulkopuolelle jääminen johtaa yksilön näkökulmasta muun muassa työttömyys- ja/tai työkyvyttömyysriskiin. Koko yhteiskunnan tasolla osaamisen kehittämisen ja sen mahdollisuuksien epätasainen jakautuminen johtaa polarisaatioon.

Aiemmista selvityksistä tiedetään, että työuran aikaiseen jatkuvaan oppimiseen osallistuvat muita vähemmän muun muassa ne ihmiset, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, sekä ihmiset, joilla on puutteita perustaidoissa, kuten luku- ja numerotaidoissa ja tietotekniikkaa soveltavissa ongelmanratkaisutaidoissa. Kyse on sadoista tuhansista ihmisistä ja hyvin monimuotoisesta joukosta. Yleisesti voi sanoa, että osallistumattomien joukossa korostuvat muun muassa yli 55-vuotiaat, maahan muuttaneet ihmiset ja pienissä tuloluokissa työskentelevät henkilöt.

Yhtä lailla koulutukseen osallistumattomuuden syyt ovat aiempien tutkimusten mukaan moninaisia. Nyt julkaistun kyselyn tulokset sekä vahvistavat aiempaa tietoa että tuovat uutta tietoa ihmisten omakohtaisista kokemuksista.

On tärkeää ymmärtää ihmisten omia ajatuksia ja kokemuksia oppimisesta ja koulutukseen osallistumisesta, jotta työuran aikaisesta oppimisesta voidaan tehdä kannustavaa ja houkuttelevaa kaikille. Uuden tiedon ja ymmärryksen avulla voidaan edetä kohti parempia osaamispalveluita ja yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuuksia kehittää osaamistaan läpi työuran. Toivommekin, että kyselyn tulokset herättävät paljon keskustelua ja ennen kaikkea auttavat jatkuvan oppimisen mahdollistamisessa kaikille.

• Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 20–69-vuotiaat suomalaiset.
• Tutkimukseen vastasi 2010 vastaajaa marraskuussa 2022.
• Tiedonkeruu sisälsi kaikki koulutustasot, mutta matalammin koulutettujen osuutta nostettiin erillistarkastelujen luotettavuuden vuoksi.
• Kyselytutkimusta tukemaan tehtiin myös haastattelututkimus (pdf).
• Tutkimuksen toteutti Kantar Public.