Kirsti Koskensilta: Työn muutos johdatti opiskelemaan uutta alaa uusin tavoin

Huomasin työssäni ammattikorkeakoulun laatuinsinöörinä, että aiemmin opiskelemani tutkinto ja työkokemukseni eivät enää antaneet riittävästi ymmärrystä koulutusorganisaation kehittämistyöhön. Tajusin, että minulla ei kohta ole työtä, jos en lähde kehittämään ammattitaitoani uuteen suuntaan.

Olin opiskellut tuotantotekniikan ja -talouden diplomi-insinööriksi. Työnkuvani muututtua yrityskonsultoinnista koulutustyöyhteisön sisäiseen kehittämiseen, koin tarvitsevani enemmän tietoa siitä, mitä tarkoittaa ammattikorkeakoulu ja sen pedagogiikka. Aikaisemmat opinnot antoivat työkaluja organisaation kehittämistoimintaan. Niinpä pyrin ja pääsin opiskelemaan ammattikasvatusta. Tieteenalan vaihto vaati aivan uudenlaisia valmiuksia. 

Toisin kuin tekniikan puolen opinnoissa, kasvatustiede vilisi käsitteitä ja näkemykset olivat moninaiset. Minun piti luoda itselleni keinot hallita isoa määrää tietoa ja rakentaa niistä oma näkemys myös kirjoittamalla. Sekä työssä että opinnoissa minun oli opeteltava uusia työskentelytapoja, esimerkiksi, kuinka eri tilanteissa luetaan ja kirjoitetaan erilaisia tekstejä. Myös yhteinen prosessikirjoittaminen sekä tietotekniset välineet haastoivat vanhat toimintatapani. Oli tärkeää, että luovuin huonoista opiskelu- ja työskentelytekniikoista ja pohdin, millaiset oppimisen tavat ovat parhaita juuri minulle.

Lukivaikeus ja hahmottamisvaikeudet tekivät opinnoistani ja varsinkin gradun kirjoittamisesta tavallista työläämpiä. Olen ollut aina tietoinen vaikeuksistani, mutta ymmärrykseni oppimisvaikeuksistani on kehittynyt jatkuvasti. Koulutuksen järjestäjiltä sain tukea haasteisiini vasta kasvatustieteen opinnoissa. Läheiseni ovat tukeneet aina ponnistelujani monin muodoin. Kouluttautumista arvostettiin kotona, eikä minun mahdollisuuksiani koskaan kyseenalaistettu.

Uuden alan opiskelu aikuisena oli motivoivaa, koska sitä ohjasi oma kiinnostus. Työnantajani koulutti koko henkilökuntaa monimuotoisesti. Minua tuki koulutuksen yhteistoiminnallisuus. Kehitysryhmätyöskentely toimi todella hyvänä yhteisoppimisen muotona ja koulutus antoi laaja-alaisen taustan ajattelulleni.

Kehitysryhmien työskentelytavat mahdollistivat vahvuuksieni käytön eivätkä oppimisvaikeuteni korostuneet, vaikka jouduinkin käyttämään tavanomaista enemmän aikaa työskentelyyn.

• Lähde rohkeasti kouluttautumaan vaikka pelottaa. Selvitä etukäteen millaista koulutus on, mitä resursseja tarvitset.
• Oppimisen pulmia ymmärretään jo hyvin ja monessa asiassa tullaan vastaan. Se vaatii kuitenkin omaa aktiivisuutta ja omien tarpeiden tuomista esiin.
• Selvitä, mitkä asiat ovat sinulle vaikeita ja kehitä toimintatapojasi. Tarkastele minäkuvaasi oppijana sekä oppimistapojasi, luovu toimimattomista tavoista.
• Hae rohkeasti apua heti, jos asioita alkaa kasaantua. Hoitamattomat asiat lamaannuttavat helposti.
• Kysy työkaverilta tai esimieheltä, missä heidän mielestään työssäsuoriutumisenvaikeutesi näkyvät. Kun ongelmiin pääsee kiinni, pystyy niitä ratkomaan paremmin yhdessä. 

Artikkeli on julkaistu alunperin osana Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen tuottamaa Jokaisen osaaminen näkyviin – Aikuisten oppimisen vaikeudet, kouluttautuminen ja työelämä -julkaisua.