Maria Tuomialho: Valitse ala, joka kiinnostaa – silloin jaksaa tehdä töitä oppimisen eteen

olen nyt ensimmäistä kertaa työssä, jossa olen voinut tuoda oppimisen haasteen esiin. Aiemmissa työpaikoissa sille ei ole ollut tilaa. Työpaikoilla ei ole ollut sellaista luottamuksellista ilmapiiriä, jossa olisi edes tullut mieleen kertoa omista haasteista. Joissain työpaikoissa on ollut monenlaisia isompia ongelmia, joten on tuntunut ihan turhalta tuoda omia asioita esiin.

Minusta moni pitää oppimisvaikeuksia häpeällisenä asiana, josta ei kannata puhua. Edelleen on sellaista asennetta, ettei ongelmista saa puhua, vaan niistä kannattaa olla hiljaa. 

Olen työskennellyt esimiestehtävissä julkisella sektorilla sekä yrittäjänä. Lisäksi olen opiskellut vartijaksi oppisopimuksella sekä suorittanut hevostenhoitajan, maaseutuyrittäjän sekä tradenomin (amk) tutkinnot. Nyt olen töissä Erilaisten oppijoiden liitossa ja opiskelen ammatilliseksi opettajaksi. 

Minulla on lukemisen vaikeus ja asperger. Lisäksi työmuistini on heikentynyt vapaa-ajan putoamistapaturman takia.

Nykyisen työni saaminen vaati sinnikkyyttä, koska minulle ehdittiin jo viranomaisten taholta todeta, etten pysty työntekoon. En kuitenkaan ollut oikeutettu myöskään kuntoutukseen, sairaslomaan enkä eläkkeeseen. Oman aktiivisuuteni tuloksena sain kuitenkin palkkatuetun työn ja sen jälkeen kahden vuoden työsopimuksen osa-aikaisessa työssä.

Olen aina opiskellut oman kiinnostukseni ohjaamana. Lähdin peruskoulun jälkeen maatalousoppilaitokseen, vaikka koko perheeni vastusti sitä ja mummo uhkasi jättää perinnöttä. Maatalousoppilaitos oli minulle juuri oikea paikka. Opiskelu oli hyvin pitkälti käytännönläheistä eikä pelkkää lukemalla opiskelua.
Kannustan jokaista miettimään, mikä itseä kiinnostaa ja suuntaamaan opinnot sen mukaan. Jos opiskelee alaa, jota itse haluaa, niin oppimiseen löytää helpoiten keinot. Jos koulusta ei tunnu saavan apua, niin sitä pitää vaatia. Tarvitaan paljon sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta.

Työssäni minua kuormittavat erilaiset aistiärsykkeet, kuten äänet, häly, liike ja valaistus. Etätyö onkin minulle pelastus, koska se rajaa kuormitusta.

Niin työssä kuin opinnoissa minulle on tärkeää, että ohjeet esitetään selkeästi. Jos opettaja puhuu epäselvästi tai ohjeet ovat vaikeasti ymmärrettävät, koko asia menee minulta helposti ohi.

Vartijan työstä minulla on hyvä kokemus ohjeistamisesta. Eräässä vartiointifirmassa kaikki ohjeet esitettiin kuvina. Se oli loistavaa! Kaikki kohteet oli kuvattu ja kuvien ohessa oli lyhyet ytimekkäät ohjeet, jotka olivat selkeästi muovitaskuissa hyvässä järjestyksessä. Oli helppo tietää, mitä eri paikoissa tehdään eikä pärjääminen työssä jäänyt perehdytyksestä kiinni.

• Työnantaja, suhtaudu ihmisiin ennakkoluulottomasti. Monilla on
  edelleen erikoisen stereotyyppiset käsitykset lukivaikeuksista.
  Olisi tärkeä ymmärtää, että lukivaikeudet voivat ilmetä hyvin
  moninaisin tavoin ja ne tuovat myös vahvuuksia.
• On työturvallisuusasia, jos työntekijä ei voi tuoda oppimisvaikeutta
  esiin työpaikalla. Silloin ei voi olla varma, onko työntekijä ymmärtänyt
  vaikkapa ohjeet oikein. Väärinymmärretyillä tai ohi menneillä ohjeilla
  voi olla kohtalokkaitakin seurauksia.
• Kun työpaikalla on ihmisten kesken avoimet välit, voi puhua myös
  siitä, tarvitseeko joku apua ja miten tätä voisi tukea.
• Oikeanlaisen ja riittävän tuen saaminen parantaa myös merkittävästi
  työhyvinvointia. Erilaisten tukikeinojen kartoituksen pitäisi olla yhtä
  luonnollinen asia kuin esimerkiksi ergonomisesti sopivan työpisteen
  mitoitus uudelle työntekijälle.

Tuomialho toimii Erilaisten oppijoiden liiton kokemus-asiantuntijana.

Artikkeli on julkaistu alunperin osana Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen tuottamaa Jokaisen osaaminen näkyviin – Aikuisten oppimisen vaikeudet, kouluttautuminen ja työelämä -julkaisua.