Kirje kotiin ja ohjaaja työpaikalle - mitä opimme tutkimuksesta?
Miten julkisin varoin tuotettu koulutus kohdentuisi paremmin matalasti koulutetuille ihmisille? Siis heille, jotka hyötyisivät koulutuksesta eniten? Voisiko heidän koulutukseensa osallistumista lisätä ohjauksella ja tiedon jakamisella?
Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Etlan, Laboren ja Työterveyslaitoksen tutkimuksessa. Tutkimuksen väliraportti julkaistaan tänään 22.11.2024. Tutkimus on kesken, mutta oppeja on kertynyt jo paljon.
Yksi osallistumattomuuden syy on koulutustiedon puute
Yksi koulutuspolitiikan kimuranteimmista kysymyksistä on se, miten voisimme kohdentaa julkisin varoin tuotettua koulutusta viisaasti niille, jotka tarvitsevat sitä eniten. Tällä hetkellä koulutus kasautuu korkeasti koulutetuille eli he osallistuvat työuransa aikana aktiivisemmin koulutukseen kuin matalammin koulutetut ihmiset.
Koulutus on varmasti hyvästä kaikille pohjakoulutuksesta riippumatta. Tiedämme kuitenkin sen, että erityisesti matalasti koulutetut hyötyisivät aikuisena aloitetuista opinnoista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan kustannushyötyanalyysi vuodelta 2021, Kannattavatko investoinnit aikuiskoulutukseen? (etla.fi) osoittaa, että aikuisena aloitetut opinnot nostavat ansioita ja työllisyyttä etenkin perusasteen suorittaneilla ihmisillä. Koulutuksen taloudelliset hyödyt ovat lisäksi yhteiskunnalle suuremmat kuin kustannukset silloin, kun koulutus kohdistuu perusasteen suorittaneisiin henkilöihin.
Jotpan vuonna 2023 julkaisema kyselytutkimus Mitä työikäiset ajattelevat jatkuvasta oppimisesta (jotpa.fi) osoittaa, että enintään perusasteen suorittaneet aikuiset kokevat työn, muun elämän ja koulutuksen yhteensovittamisen haastavaksi muita useammin. Perusasteen varassa olevat ihmiset myös kokevat, ettei itselle sopivia koulutusvaihtoehtoja ole ollut saatavilla, eivätkä he ole tienneet, mitä haluaisivat opiskella. Huolestuttavaa on se, että matalasti koulutetut kertovat muita harvimmin tietävänsä koulutusmahdollisuuksista ja siitä, miten voisi saada omaan uraan ja ammattiin liittyvää ohjausta ja koulutusneuvontaa.
Auttaisiko koulutustiedon jakaminen ja ohjaus?
Kannustaisiko koulutustiedon jakaminen ja koulutukseen liittyvän ohjauksen tarjoaminen osallistumaan koulutukseen? Tätä Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, Työn ja talouden tutkimuslaitos Labore ja Työterveyslaitos lähtivät Jotpan toimeksiannosta selvittämään kahdella satunnaistetulla kokeella vuonna 2022. Tarkoituksena on löytää keinoja tavoittaa koulutukseen vähemmän osallistuvia ihmisiä ja saada tutkittua tietoa siitä, toimivatko tutkimukseen valitut keinot.
Tutkimus on tätä kirjoitusta kirjoittaessa edelleen käynnissä. Nyt marraskuussa 2024 väliraportin valmistuttua on hyvä hetki jakaa tähän mennessä kertyneitä oppeja.
Kotiin lähetetyllä kirjeellä ei ollut vaikutusta
Ensimmäinen satunnaistettu koe oli kohtuullisen edullinen ja yksinkertainen. Helmikuussa 2023 lähettiin 50 000:lle satunnaisesti valitulle, enintään perusasteen koulutuksen suorittaneelle työikäiselle kirje, jossa kerrottiin koulutuksen hyödyistä. Kirjeeseen koottiin keskeisimmät verkko-osoitteet, joista saa tietoa koulutusmahdollisuuksista ja koulutukseen liittyvistä etuisuuksista. Osa sai saman viestin myös sähköpostilla. Tutkimuksen juju perustuu siihen, että tutkijat voivat rekisteriaineistojen avulla seurata nimettömästi sitä, osallistuvatko kirjeen saaneet henkilöt koulutukseen enemmän kuin verrokkiryhmä eli vastaava ihmisryhmä, joka ei kirjettä saanut.
Iloa kokeilussa tuotti se, miten innostuneesti moni viranomainen ja muu yhteistyötaho lähti mukaan. Koulutuksen kasautumisen vähentäminen ja koulutuksen kohdentaminen sitä eniten tarvitseville tuntuu olevan asia, jota moni mielellään edistää ja joka koetaan yhteiskunnassa tärkeäksi.
Yksi mielenkiintoinen havainto kirjettä laatiessamme oli, että kirjeeseen koottavia opiskeluun liittyviä, aivan keskeisiä verkkosivustoja oli jopa kahdeksan. Vaikka määrä ei sinänsä ole suuri, tuo se esiin sen, että kouluttautumiseen liittyvä tieto on melko hajallaan. Jos virkamieskin sai nähdä vaivaa olennaisimmat sivustot löytääkseen, voi hyvin olla, että tieto jää löytymättä monelta tietoa tarvitsevalta ja sitä etsivältä. Onneksi valtakunnasta löytyy myös yksi neuvontanumero, Koulutusneuvonta (tyomarkkinatori.fi), josta saa kattavasti koulutukseen liittyvää tietoa. Koulutusneuvonnan puhelinnumero oli myös mukana kirjeessä.
Nyt tutkimuksen väliraportin valmistuttua näyttää siltä, ettei kirjeen lähettämisellä ole ollut vaikutusta koulutustiedon etsimiseen verkkosivustoilta. Myöskään Koulutusneuvonnan puhelinnumero ei juurikaan tavallista enempää soinut. Rekisteriaineistojen seurannan perustellaan kirjeellä ei ole ollut vaikutusta myöskään koulutukseen hakeutumiseen ja koulutuksen aloittamiseen. Koulutukseen hakeutuminen nousi hivenen, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Nousu on siis laitettava satunnaisvaihtelun piikkiin.
Kirjepostikokeilun tulokset eivät ole yllättäviä, mutta tutkittu tieto on silti arvokasta. Nyt tiedämme sen verran, ettei tällainen yhdensuuntainen ja kertaluontoinen tiedon jakaminen vaikuta merkittävästi koulutukseen osallistumiseen. Sellaiseen ei siis kannata jatkossa julkisia varoja kohdentaa, ja ratkaisuja on etsittävä vaikuttavimmista keinoista. Koulutukseen osallistumattomuuden syyt ovat moninaisia ja olisikin enemmänkin yllättävää, jos yhdellä kirjeellä saisi ihmisiä osallistumaan koulutukseen enemmän.
Koulutukseen liittyvää ohjausta 1200 pienelle toimipaikalle
Toinen satunnaistettu koe, Hakevan toiminnan pilotti, on mittavampi ja kustannuksiltaan kalliimpi. Siinä matalasti koulutettuja ihmisiä on etsitty työpaikoilta. Kokeilussa luotiin palvelumalli, jossa 17 koulutus- ja valmennusalan palveluntuottajaa ottivat yhteyttä pieniin 3–149 työllistäviin toimipaikkoihin ympäri Suomen ja antoivat koulutukseen liittyvää ohjausta asiasta kiinnostuneiden työpaikkojen henkilökunnalle. Ohjausta voitiin antaa joko ryhmälle tai yksittäiselle henkilölle. Tutkimuksen onnistumisen edellytyksenä on ollut saada pidettyä kokonaisuudessaan vähintään 1200 koulutukseen liittyvää ohjaustilaisuutta, joista kuhunkin on pitänyt saada mukaan vähintään yksi enintään yleissivistävän koulutuksen varassa oleva ihminen. Kerrottakoon vielä taustaksi, että kokeellisen tutkimusasetelman vuoksi Suomi jaettiin maantieteellisiin alueisiin, joista osassa tarjottiin palvelua ja osassa ei. Tämä mahdollistaa myöhemmin tapahtuvan laajoihin rekisteriaineistoihin perustuvan vertailun.
Tällainen työpaikoille suuntautuva hakeva toiminta voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole ollut. Palvelun tuottaminen eli yhteyden saaminen toimipaikkoihin, matalasti koulutettujen ihmisten löytyminen työpaikoilta ja koulutusohjausten järjestäminen aloitettiin tammikuussa 2023. Toukokuun 2023 lopulla palveluntuottajat olivat olleet yhteydessä tuhansiin työpaikkoihin, mutta ohjauksia oli päästy pitämään vain 50. Tämä kuvastaa hyvin alkutaipaleen haasteita, jotka olivat moninaisia: yritysten johtoa oli vaikea tavoittaa, puhelimeen ei aina saatu oikeaa henkilöä, palvelun tarjoaminen takkuili, työpaikoilla ei välttämättä tiedetty henkilöstön koulutustasoa, palveluntarjoajien tiedot tiettyjen alueiden toimipaikkojen lukumäärästä ei vastannut Tilastokeskuksen listauksista saatuja lukuja, järjestettyihin ohjauksiin ei välttämättä tullutkaan paikalle yhtään kohderyhmään sopivaa henkilöä ja niin edelleen.
Oman mutkikkuutensa palveluntuottamiseen asetti tutkimusasetelman tuomat rajat, joiden vuoksi palvelua on tullut kohdistaa vain tietyissä kunnissa ja tietyillä postinumeroalueilla oleviin ja tietyn kokoisiin toimipaikkoihin. Lisäksi Jotpan rahoitusmalli on ollut totutusta poikkeava, sillä se on perustunut vain ja ainoastaan tulokseen. Palveluntuottajille on maksettu vain toteutuneista ja kriteerit täyttävistä koulutusohjauksista. Ilman kriteerien täyttymistä ohjauksesta ei ole maksettu.
Ja ehkäpä se kaikkein ilmeisin haaste on se, että asia on hankala. Jos koulutuksessa aliedustettujen ihmisen tavoittaminen koulutuspalveluiden ääreen olisi helppoa, eivät he olisi koulutuksessa aliedustettuja. Hakevan toiminnan pilotissa tavoitellaan koulutusneuvontaan juuri niitä henkilöitä, jotka tutkimustiedon valossa yleensä eivät hakeudu koulutukseen.
Nyt elämme vuoden 2024 loppua. Yhteyttä on otettu yli 10 000 toimipaikkaan ja koulutusohjauksia on pidetty yli 1260. Aika huikea nousu puolessatoista vuodessa: 50 ohjauksesta 1260 ohjaukseen. Lisää ohjauksia on vielä tulossa. Upeaa on, että ohjauksiin on osallistunut tähän mennessä 1600 enintään yleissivistävän koulutuksen suorittanutta ja toki lisäksi paljon muita henkilöitä.
Ohjausta maatilan tuvassa - palveluntuottajilta löytyi luovuutta
Alun käynnistymishaasteista huolimatta uskoa ja toivoa antoi ohjauksista saatu myönteinen palaute. Palveluntuottajat kokivat tehtävän merkitykselliseksi. Jokaisella oli vahvaa koulutus- ja ohjausalan osaamista sekä paikallisten koulutusvaihtoehtojen tuntemusta. Ohjaukset tuntuivat innostavan niihin osallistuvia ihmisiä opintielle eli olivat sitä, mitä oli lähdetty tavoittelemaankin. Nyt julkaistava väliraporttikin viittaa siihen, että kaikki osapuolet eli palvelun tuottajat, työnantaja ja osallistujat ovat olleet palveluun tyytyväisiä.
Kuten väliraportti kertoo, yhtä oikeaa tapaa kohderyhmän tavoittamiseen ja palvelun toteuttamiseen ei kuitenkaan ole ollut. Palveluntuottajat ovat löytäneet itselleen, alueelleen ja erilaisiin kohdetoimipaikkoihin sopivimpia tapoja toimia ja saaneet vahvuutensa käyttöön. Esimerkiksi työnantajien sähköposti- ja puhelinkontaktoinnin sijaan jotkut palveluntuottajat alkoivat vierailla suoraan työpaikkojen toimipisteissä kohderyhmän tavoittamiseksi. Usein ohjaukseen kutsuttava matalasti koulutettu henkilö löytyikin näin ja ohjaukseen osallistuvat työntekijät osasivat nimetä myös ohjaukseen kutsuttavia kollegoita. Moni teki paljon pohjatyötä ennen työpaikoille soittamista, ja toiset taas bongasivat ohjaukseen kutsuttavan henkilön ensin ja keskustelivat sitten työnjohdon kanssa. Konstit siis olivat monet.
Myös pidettyjen ohjausten kirjo on moninainen. Ohjauksia on pidetty työajalla ja työajan ulkopuolella, puolesta tunnista useampaan tuntiin. Niitä on pidetty työpaikoilla, maatilan tuvan sohvalla, ABC-ravintolassa ja etäyhteyksien avulla. Osa ohjauksista oli yksilöohjauksia ja osa ryhmäohjauksia. Ja näin 17 palveluntuottajan voimin on päästy jopa yli kunnianhimoisen tavoitteen. Tästä ei voi olla muuta kuin iloinen ja ylpeä!
Monenlaisia konsteja tarvitaan myös jatkossa
Yksi tämänhetkinen oppi on myös se, että konstien tuleekin olla moninaisia. Tarvitsemme erilaisia viestintäkanavia ja -tapoja, kun tavoittelemme matalasti koulutettuja ihmisiä. Yhdensuuntainen viestintä, kuten viranomaiselta kotiin tullut kirje, ei aina tehoa. Työpaikat ovat keskenään erilaisia ja myös ihmiset ovat erilaisia. Tilastojen valossa tiedämme, että enintään perusasteen koulutuksen suorittaneet ovat useammin miehiä kuin naisia, useammin yli 55-vuotiaita kuin nuorempia ja työskentelevät muita koulutusryhmiä useammin pienissä yrityksissä ympäri Suomen. Yleissivistävän koulutuksen varassa olevien työssä olevien tiedämme olevan niin ikään useammin miehiä kuin naisia, asuvan muita useammin Etelä-Suomessa ja työskentelevän kaikenkokoisissa yrityksissä. Kuitenkin enintään perusasteen koulutuksen saaneita 25–65-vuotiaita on tässä maassa lähes 200 000 (kirjepostikokeilun kohderyhmä). Ja työssä olevia enintään yleissivistävän koulutuksen suorittaneita (Hakevan toiminnan pilotilla tavoitellut henkilöt) on noin 190 000. Tähän joukkoon mahtuu varmasti monenlaisia tarinoita.
Kirjepostikokeilun vaikutuksia seurataan rekistereistä vielä jatkossakin. Hakevan toiminnan pilotin vaikutuksista koulutukseen osallistumiseen saadaan ensimmäisiä rekisteritarkasteluja vuonna 2025. Jäämme jännityksellä odottamaan, ovatko kokeilut vaikuttaneet ihmisten tarinoihin.
